Näytteitä talvisodan päiväkirjasta:

”Piru vieköön! Jo 7 päivää olemme maleksineet samassa paikassa tuon kirotun Loimolan takia. Kärsimme suurta mieshukkaa… enemmän pakkasen takia kuin vihollisen tulesta. Lahtarit ovat tottuneet ampumaan tarkkaan tien varrella olevia joukkojamme. Emme voi pistää nenäämmekään ulos ampumahaudoista. Joukkomme ovat usein tehneet hyökkäyksiä, mutta nämä hyökkäykset on aina torjuttu. Piikkilankaesteet ovat miehenmittaisia. Tankkiesteitä on kaikkialla. Ympärillämme olevat suot ja puolustukselle mainiot, hyvin naamioidut asemat tekevät suomalaiset haavoittumattomiksi.”

”Sovin riitani Shuran kanssa. Viimeinen tapaamisemme oli erittäin sydämellinen. — Rakastatko sinä minua? hän kysyi katsoen tarkkaan silmiini. Eriskummallinen nainen! Mitä olisin voinut siihen vastata, kun minä puolestani olen tuon kysymyksen ratkaissut jo aikoja sitten ja toivon vain, ettei ystävyytemme koskaan katkeaisi. Olen muutamia kertoja koettanut udella, haluaisiko hän tulla vaimokseni. Minusta tuntui, että hän vastaa myönteisesti, mutta kun olin maininnut hänelle, että otan hänet vaimokseni tullessani keskipäälliköksi, hän sanoi: »Saatkin esittää tämän kysymyksen, kun olet keskipäällikkönä.” (Ote kirjasta ajalta ennen rintamalle siirtoa).